Wiki

Alkuperästä ei ole varmaa tietoa vielä, mutta niiden tiedetään tulevan maahan valtavien portaalien kautta joita on avautunut Orussian alueelle. Tiedetään myös että ensimmäiset portaalit eroavat uudemmista selkeästi. Siinä missä ensimmäiset olivat pienempiä ja ilmestyivät kuin tyhjästä niin jälkimmäiset ovat “mörköjen” rakentamia ja suurempi, joiden kautta vihollinen voi tuoda isompaa “kalustoa” taisteluun.
Koska isommat ovat selkeästi rakennettuja, voidaan päätellä että ne on myös tuhottavissa ja siten alueen hallinta voidaan riistää viholliselta. Tästä motivoituneena aloitettiin -45 suurhyökkäys, ensimmäisinä pääkohteina portaalit krimillä, lubans-järvellä (latvia), Pripyatissa ja kuolan niemimaalla.
Sanomattakin selvää että vihollinen suojelee näitä portaaleja erittäin mustasukkaisesti. Että portaalit voidaan tuhota lopullisesti, maajoukkojen tarvitsee ottaa alue haltuunsa. Ilmapommitukset hylättiin, kun vihollinen korjasi vaurioituneet portaalit ilmeisen nopeasti ja operaatiot vaativat suuria tappioita, koska portaalien ilmatilassa partioi yleensä mm. useampi dragon. Lisäksi suuret etäisyydet hankaloittivat operaatioita. Parhaan tuloksen saavuttivat suomuksen ja karlslandin ilmanoidat laatokassa operoidessaan valamosta ja mantsinsaarelta -44. Laatokan portaali on ollut pitkään poissa toiminnasta.
Vihollisjoukot koostuvat pääosin peon-jalkaväestä, joiden tukena on erinäisiä suurenpia vastaavia olentoja.

Suhteellisen pienikokoisia humanoideja, joilla ohuempi suojanahka ja pääosin kevyitä jalkaväkiaseita. Pituus vaihtelee 150-170cm välillä ja painoa 80-100kg. Operoivat pääosin 10-12 otuksen yksiköinä ja omaavat varteenotettavan tulivoiman. Välttävät lähitaistelua ja ovat verrattain vaikeita havaittavia.

Pienin ja kevyin tukimörkö, joita vastaan panssarinoidat yleensä joutuvat. Näilläkin on jo korkeutta 210-240cm ja painoa 160-200kg. Näiden suojanahka ei onneksi ole niin kova, etteikö kevyilläkin panssarinoita-aseilla saisi näitä tapettua. Ongelmaksi muodostuu otusten määrä. Alueella jossa havaitaan gruntti on melko varmasti ainakin puoli tusinaa lisää. Aseistusta löytyy laidasta laitaan kivääreistä ja konekivääreistä lähitaisteluaseisiin. Suhteellisen pienet gruntit välttävät lähitaistelua elleivät omaa selvää ylivoimaa.

Ogret ovat gruntteja steroideissa. Pituus on melkein samaa luokkaa, väliltä 220-270cm, mutta painoa löytyy runsaasti yli parisataa kiloa. Paino muodostuu lähes kivettyneestä nahkasta, josta konekiväärituli kimpoilee harmittoman näköisesti. Tämän lisäksi ne jaksavat kantaa raskaampaa aseistusta, eivätkä vältä lähitaistelukontaktia.

Hulkit ovat käveleviä tykkilavetteja. Yli kolmemetrisen ja massiivisen Hulkin ilmestyminen taistelukentälle tietää lähes aina vaikeuksia, ja perinteiset sotavoimat ovat helisemässä näiden kanssa. Näiden kaatamiseen vaaditaan useamman noidan yhteistyötä ja raskasta aseistusta. Yksittäisiä noitia on kielletty kohtaamasta yksin Hulkkia, sillä Hulkin kantama tulivoima tekee hetkessä hakkelusta suojakentästä.

Jos Hulkit vaikuttavat suurilta niin Dreadnoughit ovat massiivisia. Onneksi ovat äärimmäisen harvinaisia ja niitä havaitaan yleensä suojaamassa portaaleja. Vihollisen hyökkäysvaiheessa muutamia havaittiin rintamilla, miltä kohdalta rintamalinjat murtuivat välittömästi.

Vihollisen käsiaseet näyttävät karkeilta ja alkeellisilta, mutta omaavat varteenotettavan tulivoiman. Lyhyesti selitettynä heillä on järjestelmä missä kemiallisella reaktiolla saavat aikaan paineilmapurkauksen joka sinkoaa niiden käyttämän kuulan huimalla voimakkuudella kohti vihollista. Sama voimanlähde on käytössä todennäköisesti rakennetuissa portaaleissa, tosin huomattavasti suuremmalla teholla. Haittapuolena järjestelmä vaatii tehokkaan jäähdytysjärjestelmän, jonka takia portaalit on rakennettu vesistöjen ääreen. Vihollisen isoilla otuksilla ei tosin tunnu olevan liian vaikeaa kantaa mukanaan jäähdytysjärjestelmiä ja pienempien otusten kertalaukaus- ja puoliautomaattiaseissa ongelma ei ole kovin vakava.
Aseet ampuvat kiinteitä erikokoisia kivi/metalli-seos-kuulia “pellettejä” (SP = Solid Pellet). Osuessaan noidan voimakenttään nämä yleensä hajoavat pieniksi kappaleiksi. Heikentynyt suojakenttä päästää tosin näitä sirpaleita läpi ja pahimmassa tapauksessa haavoittavat pilottia pahoin. Kokonaisena läpi tullut ammus tekee myös pahaa jälkeä. Aseet ovat selkeästi invaasio-operaatioihin, sillä ne ovat melko tehottomia otusten kovaa ulkokuorta vastaan, vähentäen myös friendly fire-riskiä. Kiinteiden pellettejen lisäksi isokaliibereisissä voi olla räjähdysaineella täytettyjä HEP-ammuksia (High-Explosive Pellet).
Ampuma-aseiden lisäksi vihollisella on usein lähitaisteluvarustusta. Yleensä tämä on iso kilpi ja jokin lähitaisteluase, yleisimmin iso taistelukirves. Lisäksi vihollisen kivääreissä on lähes poikkeuksetta kiinteä pistin.

Mörköjen tapa sotia eroaa merkittävästi ihmisten sotajoukkojen tavasta ja on sekoitus sissisotaa ja perinteistä sodankäyntiä. Poislukien kohteet, joita möröt pyrkivät puolustamaan, niin rintamalle muodostuu harvoin selkeitä rintamalinjoja. Vihollisyksiköt ovat erittäin nopeita, liikkuvia ja voivat matkata suuriakin matkoja väsymättä. Möröt tuntuvat olevan kaikkiruokaisia, syöden tarpeen vaatiessa vaikka puita. Voimakkaina otuksina muutenkin vähäisten varusteiden kantaminen ei tunnu tuottavan ongelmia.
Hyökätessä kevyet peonitiedustelijat ja tunnustelijayksiköt hakevat rintamasta heikkoja kohtia, joihin sitten iskevät nopeasti ja voimalla raskaiden tukiyksiköiden avustamina. Avautuneista aukoista liikkuu tuoreita kevyitä joukkoja jotka levittäytyvät nopeasti selustaan. Tämä sitoo huomattavan määrän joukkoja myös selustapartiointiin ja varmistuslinjoihin, heikentäen kokonaisvoimaa ja estäen tehokkaan joukkojen keskittämisen.
Puolustaessa vihollinen joko kaivautuu tiukasti puolustettavan alueen ympärille tai käy liikkuvaa hit-and-run sodankäyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa puolustuksen apuna toimii myös liikkuvia yksiköitä jotka iskevät hyökkääjien heikkoihin kohtiin tai selustaan, kohteena mm. tykistö ja huolto. Muualla raskaiden tukiyksiköiden avulla vihollinen pyrkii pysäyttämään vihollisen etenemisen ja jäädyttämään etenemisen asemasodaksi. Kun hyökkäys on pysäytetty ja joukot kaivautuvat asemiin, vihollinen vetäytyy vähin äänin paikalta, iskien jälleen joukkojen lähtiessä liikkeelle asemistaan, tai livahtaen asemien taakse selustaan jos suinkin mahdollista.
Kaikissa tapauksissa ongelman aiheuttaa vihollisen nopeus ja kyky reakoida omien joukkojemme toimiin. Jalkaväki ja panssariyksiköt eivät pysty vaihtamaan asemia tai seuraamaan vihollista tarpeeksi nopeasti. Tätä varten liikkuvat panssarinoitayksiköt ovat tärkeä osa niin hyökkäys- kuin puolustustaistelua. Panssarinoitien armor framet ovat suhteellisen helppo ja nopea kuljettaa lähelle aluetta jossa on havaittu vihollistoimintaa, jonka jälkeen nykyiset armor framet pystyvät vastaamaan jo vihollisen yksiköiden liikkuvuuteen.